Katselin ohjelmaa naurusta. Sain tietoa siitä, mitä tapahtuu ihmisen aivoissa ja kehossa kun ihminen nauraa. Sain tietoa siitä, että nauru kirvoittaa kehomme erittämään hyvää oloa tuottavia entsyymejä ja kaikenlaista muutakin. Hui, kuinka tieteellistä. Tähän asti olen vain nauranut ilman suurempaa kiinnostusta kaikkeen tähän tekniseen, mutta kyllähän se antoi tukea tuntemuksille mitä on aistinut.
Nauru on vain niin ihanaa. Sen voi kirvoittaa tilanne, olotila, hämmennys, sekaannus, ja tietenkin mojova vitsi. Parhaat ovat varmaankin samaan aikaan vaistomaisia ja älyllisiä. Niihin rakentuu ennakko-odotus, joka lähtee syöksykierteeseen sanojen kiemuroissa ja sitten pang, kaappaa mielikuvituksesi ja sopivat assosiaatiot otteeseensa. Ja sitten on pideltävä kyljistä kiinni kun naurattaa.
Mielestäni ihmiset eivät vain naura riittävästi. Sitä pitäisi olla päivittäin pienistä asioista, tilanteista ja siitä, että uskaltaa altistaa itsensä läheistensä edessä. Siihen tarvitaankin jo suurta luottamusta, että saa olla oma itsensä ilman, että siitä rangaistaan noloudella. Huonollekin vitsille pitäisi antaa edes pieni naurun parahdus, jotta kertoja tuntisi mielihyvää. Eikö?
Hyvät ihmiset, naurakaa niin, että palkeisiin sattuu. Maailma olisi oikeasti paljon parempi paikka jos meitä naurattaisi vähän enemmän joka päivä. Naurakaa ja antakaa muidenkin nauraa.
Koska sinä nauroit viimeksi oikein makeasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti