Sade ropisee raivoisasti katolle, pieni koleus voihkii ilmassa, omenat tuoksuvat makeina ja tipahtelevat maahan tuulen viuhtoessa niitä moneen ilmansuuntaan. Vuodenaika hakee muutoksen suuntaa. Kesän hurjimmat helteet ovat kaiketi jo takanapäin, ja niitä muistellessa ajatukset siirtyvät vähitellen kohti edessä olevaa syksyä. On muutoksen vuodenaika.
Maailmalta saapuu myös toisenlaisia tuulia. Viestejä suurista taloutta ravistelevista muutoksista, ihmisten julmuudesta ja ahneudesta - ja nämä liian usein toisiinsa kietoutuneina. Kesän hymyt ja lämpöiset ajatukset taitavat syksyn tullen muutenkin synkentyä, koska tiedämme edessä olevan pitkän pimeän, auringon lähes hylkäämän jakson. Niin moni vaipuu vähitellen lähes horrokseen seuraaviksi kuukausiksi - jollei fyysisesti, niin henkisesti. Niin ei tarvitse tapahtua.
Kuten vuodenaikoja, elämäämme ohjaavat pienet aurinkoon verrattavat valonlähteet ja toivon tuulahdukset. Niitä eivät anna meille planeetat eivätkä tuulivirtaukset, vaan niitä annamme toinen toisillemme. Kun synkin aika taas koittaa, muistetaan toisiamme aurinkoisilla ajatuksilla, lämpöisillä kosketuksilla ja annetaan käsi toinen toisellemme oppaaksi valoon.
Joten vaikka ilmassa on aavistus syksystä, mennään sitä kohden rohkeasti uskoen jo seuraavaan kesään, ja nautitaan matkasta sinne yhdessä.
Lämpöisten värien ja raikkaiden tuulien syksyä kaikille.
tiistai 16. elokuuta 2011
maanantai 8. elokuuta 2011
Perhosensiivet - maailman mahtavin voima
Joskus tuntuu, että elämässä kaikki tapahtuu vain siksi, että niin on määrätty tai että joku voima ohjaa asiat tiettyyn suuntaan. En osaa sanoa onko niin tai näin, vai onko elämä vain yhden suuren kaaoksen liikehdintää. Kunkin ihmisen kohdalla se kaaos sitten toisinaan tuntuu vähän enemmän tai vähän vähemmän järjestäytyneeltä. Epäilen pystymmekö me siihen järjestykseen itse edes vaikuttamaan, mutta kuin toivomalla kovasti.
Nämä blogitekstitkin sohvalla kirjoittaen tuntuvat syntyvän juuri silloin, kun jokin tilanne tai asia on tapahtunut jonkinlaisen kaaosjärjestäytymisen tuloksena. Hmmm...
No, oli niin tai näin, tänään koin voimakasta yhteyttä perhosensiipien ja oman elämäni välillä. Päivän tapahtumat ja siihen liittyneet ihmiset, lähellä ja etäällä, olivat jonkun voiman tuloksena järjestäytyneet elämäni ympärille eri suunnista muodostaen täysin järkeenkäyvän ja huikean innostavan kokonaisuuden. Hämmästyttävää on ajatella, että kyseiset ihmiset eivät olleet lähelläkään toisiaan tai minua vielä joitakin kuukausia sitten.
Eikös se vanha näkemys perhosensiipien iskun kyvystä aiheuttaa maailmanmullistus jotenkin pidä paikkansa? Mietinkin, että missä ja milloin juuri se perhosensiipien isku on mahtanut tapahtua, mikä näin taiten on vähitellen muodostanut ketjureaktion, jonka lopputuloksesta sain tänään nauttia. Tuntui kuin olisin ollut perhosensiipien ympäröimä aivan kokonaan.
Mitähän se seuraava siipienisku on jo lähettänyt matkaan? Tuskin maltan odottaa...
Nämä blogitekstitkin sohvalla kirjoittaen tuntuvat syntyvän juuri silloin, kun jokin tilanne tai asia on tapahtunut jonkinlaisen kaaosjärjestäytymisen tuloksena. Hmmm...
No, oli niin tai näin, tänään koin voimakasta yhteyttä perhosensiipien ja oman elämäni välillä. Päivän tapahtumat ja siihen liittyneet ihmiset, lähellä ja etäällä, olivat jonkun voiman tuloksena järjestäytyneet elämäni ympärille eri suunnista muodostaen täysin järkeenkäyvän ja huikean innostavan kokonaisuuden. Hämmästyttävää on ajatella, että kyseiset ihmiset eivät olleet lähelläkään toisiaan tai minua vielä joitakin kuukausia sitten.
Eikös se vanha näkemys perhosensiipien iskun kyvystä aiheuttaa maailmanmullistus jotenkin pidä paikkansa? Mietinkin, että missä ja milloin juuri se perhosensiipien isku on mahtanut tapahtua, mikä näin taiten on vähitellen muodostanut ketjureaktion, jonka lopputuloksesta sain tänään nauttia. Tuntui kuin olisin ollut perhosensiipien ympäröimä aivan kokonaan.
Mitähän se seuraava siipienisku on jo lähettänyt matkaan? Tuskin maltan odottaa...
lauantai 6. elokuuta 2011
Carpe diem - yksi pitkä kesä!
Siitä on nyt kolme kuukautta aikaa kun viimeksi mietin, että kohta on se kesä. Wau! Kyllä on paljon ihania kesäpäiviä aikaa tehdä vaikka mitä, käydä vaikka missä ja tavata kaikkia vanhoja tuttuja. Kunhan nyt ensin saa työt tehtyä ennen kesälomia. No, äkkiäkös nuo tuosta hoidetaan, ja sitten tehdään kaikenlaisia juttuja.
Sitten se kesä tuli, ennalta tiedetty pyöritys junioriurheilun parissa alkoi - ja sitten olikin elokuun alku. Swoooosshhhhh. Mitä tapahtui? Viimeiset viikot ja päivät ovat jollain tavalla soljuneet aaltojen tavoin kohden, yli ja sivuitse. Paikat, tapahtumat, ihmiset, hetket, tunnelmat ovat heiluneet lämpötilojen mukaan suuntaan ja toiseen kuin kesä itsekin. Aurinkorasvamenekki ja ajokilometrit lähinnä kisasivat keskenään kalenterin kuluessa käsissä. Mitä jäi oikeastaan käteen muuta kuin rusketusjäljet?
Käteen jäi uskomaton määrä hienoja, hauskoja, tunteellisia, jännittyneitä, tunnelmallisia, kireitä, iloisia, yllättyneitä hetkiä, jotka elettiin auringonsäteiden valaistessa ihania, pitkiä iltoja, kiireisiä harrastusmatkoja ja ihastuttavia tapaamisia sukulaisten ja ystävien kanssa.
Kesä on ollut jo nyt yksi pitkä Carpe diem - ja onneksi se vielä ihanien eloiltojen merkeissä. Nauttikaa hyvät ystävät, nauttikaa. Kesää on vielä jäljellä ja sitten se jatkaa elämää syksyilloissa mielissämme. Ihanaa kesää kaikille...vielä hetki.
Sitten se kesä tuli, ennalta tiedetty pyöritys junioriurheilun parissa alkoi - ja sitten olikin elokuun alku. Swoooosshhhhh. Mitä tapahtui? Viimeiset viikot ja päivät ovat jollain tavalla soljuneet aaltojen tavoin kohden, yli ja sivuitse. Paikat, tapahtumat, ihmiset, hetket, tunnelmat ovat heiluneet lämpötilojen mukaan suuntaan ja toiseen kuin kesä itsekin. Aurinkorasvamenekki ja ajokilometrit lähinnä kisasivat keskenään kalenterin kuluessa käsissä. Mitä jäi oikeastaan käteen muuta kuin rusketusjäljet?
Käteen jäi uskomaton määrä hienoja, hauskoja, tunteellisia, jännittyneitä, tunnelmallisia, kireitä, iloisia, yllättyneitä hetkiä, jotka elettiin auringonsäteiden valaistessa ihania, pitkiä iltoja, kiireisiä harrastusmatkoja ja ihastuttavia tapaamisia sukulaisten ja ystävien kanssa.
Kesä on ollut jo nyt yksi pitkä Carpe diem - ja onneksi se vielä ihanien eloiltojen merkeissä. Nauttikaa hyvät ystävät, nauttikaa. Kesää on vielä jäljellä ja sitten se jatkaa elämää syksyilloissa mielissämme. Ihanaa kesää kaikille...vielä hetki.
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Naurun voima
Katselin ohjelmaa naurusta. Sain tietoa siitä, mitä tapahtuu ihmisen aivoissa ja kehossa kun ihminen nauraa. Sain tietoa siitä, että nauru kirvoittaa kehomme erittämään hyvää oloa tuottavia entsyymejä ja kaikenlaista muutakin. Hui, kuinka tieteellistä. Tähän asti olen vain nauranut ilman suurempaa kiinnostusta kaikkeen tähän tekniseen, mutta kyllähän se antoi tukea tuntemuksille mitä on aistinut.
Nauru on vain niin ihanaa. Sen voi kirvoittaa tilanne, olotila, hämmennys, sekaannus, ja tietenkin mojova vitsi. Parhaat ovat varmaankin samaan aikaan vaistomaisia ja älyllisiä. Niihin rakentuu ennakko-odotus, joka lähtee syöksykierteeseen sanojen kiemuroissa ja sitten pang, kaappaa mielikuvituksesi ja sopivat assosiaatiot otteeseensa. Ja sitten on pideltävä kyljistä kiinni kun naurattaa.
Mielestäni ihmiset eivät vain naura riittävästi. Sitä pitäisi olla päivittäin pienistä asioista, tilanteista ja siitä, että uskaltaa altistaa itsensä läheistensä edessä. Siihen tarvitaankin jo suurta luottamusta, että saa olla oma itsensä ilman, että siitä rangaistaan noloudella. Huonollekin vitsille pitäisi antaa edes pieni naurun parahdus, jotta kertoja tuntisi mielihyvää. Eikö?
Hyvät ihmiset, naurakaa niin, että palkeisiin sattuu. Maailma olisi oikeasti paljon parempi paikka jos meitä naurattaisi vähän enemmän joka päivä. Naurakaa ja antakaa muidenkin nauraa.
Koska sinä nauroit viimeksi oikein makeasti?
Nauru on vain niin ihanaa. Sen voi kirvoittaa tilanne, olotila, hämmennys, sekaannus, ja tietenkin mojova vitsi. Parhaat ovat varmaankin samaan aikaan vaistomaisia ja älyllisiä. Niihin rakentuu ennakko-odotus, joka lähtee syöksykierteeseen sanojen kiemuroissa ja sitten pang, kaappaa mielikuvituksesi ja sopivat assosiaatiot otteeseensa. Ja sitten on pideltävä kyljistä kiinni kun naurattaa.
Mielestäni ihmiset eivät vain naura riittävästi. Sitä pitäisi olla päivittäin pienistä asioista, tilanteista ja siitä, että uskaltaa altistaa itsensä läheistensä edessä. Siihen tarvitaankin jo suurta luottamusta, että saa olla oma itsensä ilman, että siitä rangaistaan noloudella. Huonollekin vitsille pitäisi antaa edes pieni naurun parahdus, jotta kertoja tuntisi mielihyvää. Eikö?
Hyvät ihmiset, naurakaa niin, että palkeisiin sattuu. Maailma olisi oikeasti paljon parempi paikka jos meitä naurattaisi vähän enemmän joka päivä. Naurakaa ja antakaa muidenkin nauraa.
Koska sinä nauroit viimeksi oikein makeasti?
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Auringon voima
Nyt kun aurinko on taas suostunut paistamaan meidänkin yllä, niin ei ole oikein sohvalle ehtinyt istumaan. On ollut muka niin kiire nauttia sen säteistä aina kun on voinut. Siis työn lomassa. Maailma kun pyörii vaikka Suomi meneekin kiinni hetkeksi. Mutta työkin tuntuu lomalta kun tietää, että illalla voi laittaa grillin päälle, pulahtaa iltauinnille ja ihan vain istuskella paljain varpain ulkosalla ja nauttia valosta.
Auringolla on meihin kyllä uskomaton voima. Se vaikuttaa meidän mielentilaamme, virkeyteemme, päivärytmiimme, ja maalaa maailmamme uuden näköiseksi aina tullessaan vieraaksemme. Minä pidän auringosta, tuosta aurinkokuntamme suuresta pallosta, joka antaa meille niin paljon.
Mikä tunne mennä illalla nukkumaan auringonlaskua katsellessa ja sitten herätä auringonsäteiden välkkeeseen. Ei sen hienompaa olekaan.
Nyt jatkan auringosta nauttimista takapihalla kahvikupin kanssa. Sohvalla istutaan sitten lisää sadepäivänä.
Auringolla on meihin kyllä uskomaton voima. Se vaikuttaa meidän mielentilaamme, virkeyteemme, päivärytmiimme, ja maalaa maailmamme uuden näköiseksi aina tullessaan vieraaksemme. Minä pidän auringosta, tuosta aurinkokuntamme suuresta pallosta, joka antaa meille niin paljon.
Mikä tunne mennä illalla nukkumaan auringonlaskua katsellessa ja sitten herätä auringonsäteiden välkkeeseen. Ei sen hienompaa olekaan.
Nyt jatkan auringosta nauttimista takapihalla kahvikupin kanssa. Sohvalla istutaan sitten lisää sadepäivänä.
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Pieni onni matkassa
Läheinen ihminen joutui aivan yllättäen liikenneonnettomuuteen tilanteessa, jossa vähiten sitä odotti - moottoritiellä jonossa seisoessaan. Seuraavassa hetkessä oli auto lunastuskunnossa ja kuljettaja sairaalassa kuvauksissa. Matkassa oli kuitenkin onnea - auto meni lunastuskuntoon, kuljettaja onneksi ei.
Meillä kaikilla on kokemuksia samanlaisista hetkistä, jolloin se pieni määrä onnea on riittänyt suojelemaan yllättävässä tilanteessa. Mistä se pieni onni tulee ja mistä sitä voisi ottaa mukaan matkaan? Voi kun sen tietäisi, niin paketoisin sitä mukaan kaikille läheisilleni ja ystävilleni, ja lähettäisin kloonireseptin kaikille kopioitavaksi.
Vaikka en osaakaan sanoa, mistä sitä onnea voisin matkaanne mukaan lähettää, niin lähetän sitä ajatuksissani kuitenkin. Ottakaa tästä sylillinen hyvää onnea matkaanne ja saapukaa turvallisesti perille - minne olettekin menossa.
Ja juhannuksena ei sitten soutuveneissä tehdä jumppaliikkeitä.
Meillä kaikilla on kokemuksia samanlaisista hetkistä, jolloin se pieni määrä onnea on riittänyt suojelemaan yllättävässä tilanteessa. Mistä se pieni onni tulee ja mistä sitä voisi ottaa mukaan matkaan? Voi kun sen tietäisi, niin paketoisin sitä mukaan kaikille läheisilleni ja ystävilleni, ja lähettäisin kloonireseptin kaikille kopioitavaksi.
Vaikka en osaakaan sanoa, mistä sitä onnea voisin matkaanne mukaan lähettää, niin lähetän sitä ajatuksissani kuitenkin. Ottakaa tästä sylillinen hyvää onnea matkaanne ja saapukaa turvallisesti perille - minne olettekin menossa.
Ja juhannuksena ei sitten soutuveneissä tehdä jumppaliikkeitä.
Pieni onni matkassa
Läheinen ihminen joutui aivan yllättäen liikenneonnettomuuteen tilanteessa, jossa vähiten sitä odotti - moottoritiellä jonossa seisoessaan. Seuraavassa hetkessä oli auto lunastuskunnossa ja kuljettaja sairaalassa kuvauksissa. Matkassa oli kuitenkin onnea - auto meni lunastuskuntoon, kuljettaja onneksi ei.
Meillä kaikilla on kokemuksia samanlaisista hetkistä, jolloin se pieni määrä onnea on riittänyt suojelemaan yllättävässä tilanteessa. Mistä se pieni onni tulee ja mistä sitä voisi ottaa mukaan matkaan? Voi kun sen tietäisi, niin paketoisin sitä mukaan kaikille läheisilleni ja ystävilleni, ja lähettäisin kloonireseptin kaikille kopioitavaksi.
Vaikka en osaakaan sanoa, mistä sitä onnea voisin matkaanne mukaan lähettää, niin lähetän sitä ajatuksissani kuitenkin. Ottakaa tästä sylillinen hyvää onnea matkaanne ja saapukaa turvallisesti perille - minne olettekin menossa.
Ja juhannuksena ei sitten soutuveneissä tehdä jumppaliikkeitä.
Meillä kaikilla on kokemuksia samanlaisista hetkistä, jolloin se pieni määrä onnea on riittänyt suojelemaan yllättävässä tilanteessa. Mistä se pieni onni tulee ja mistä sitä voisi ottaa mukaan matkaan? Voi kun sen tietäisi, niin paketoisin sitä mukaan kaikille läheisilleni ja ystävilleni, ja lähettäisin kloonireseptin kaikille kopioitavaksi.
Vaikka en osaakaan sanoa, mistä sitä onnea voisin matkaanne mukaan lähettää, niin lähetän sitä ajatuksissani kuitenkin. Ottakaa tästä sylillinen hyvää onnea matkaanne ja saapukaa turvallisesti perille - minne olettekin menossa.
Ja juhannuksena ei sitten soutuveneissä tehdä jumppaliikkeitä.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Turvavaljaissa eteenpäin
Mennyt viikko oli sellaista älytöntä vaakakiitoa ja kaiken suunnitellun jatkuvaa muutosta, että en oikein ehtinyt edes huomaamaan, että se meni jo. Alunperin olin jo hirvitellyt, että kuinkahan tästä töiden, nuorisoharrastusten, logistiikan, lähestyvien loma-aikojen, ja muiden epävarmuuksien risteysviidakosta oikein selvitään kohtuullisin henkisin vaurioin. Mutta suotta murehdin, sillä asioilla on todellakin tapana järjestyä, mutta ei aina ilman apuvoimia.
Miettikääpäs sellaista villisti virtaavaa jokea, josta ei pääse yli kuin hetkittäin paljastuvien astinkivien avulla. Juuri tällaisia astinkiviä minulle paljastui esiin aina kun niitä tarvitsin. Upeat, avuliaat ihmiset astuivat aina esiin kun heidän apuaan kipeiten tarvitsin. Oli kuin olisin liikkunut näkymättömissä turvavaljaissa, joita ystävät voimillaan kannattelivat ja nostivat taas eteenpäin seuraavalle kivelle.
Se vain oli niin upeaa ja siitä kiitos kaikille teille, jotka toivottavasti tiedättekin keitä olette. Ainakin yritin teitä kaikkia kiittää aina kuin se oli mahdollista.
Arki on täynnä pieniä hetkiä, jolloin me kaikki voimme ojentaa auttavan käden. Niin pientä asiaa ei ole etteikö omaa apuaan kannata tarjota. Vaikka sitä ei aina oteta vastaan tai tarvita, niin ajatus kyllä muistetaan. Ja apua saatetaan ottaa joskus myöhemmin sitten vastaan. Se mikä on pieni vaiva itselle, voi olla elämänsuuntaa muuttava avunanto toiselle.
No niin, nyt laitan turvavaljaat hetkeksi tuolin karmille ja menen nukkumaan rauhallisin mielin. Huomenna saan toivottavasti mahdollisuuden ojentaa turvavaljaat jollekin toiselle.
Miettikääpäs sellaista villisti virtaavaa jokea, josta ei pääse yli kuin hetkittäin paljastuvien astinkivien avulla. Juuri tällaisia astinkiviä minulle paljastui esiin aina kun niitä tarvitsin. Upeat, avuliaat ihmiset astuivat aina esiin kun heidän apuaan kipeiten tarvitsin. Oli kuin olisin liikkunut näkymättömissä turvavaljaissa, joita ystävät voimillaan kannattelivat ja nostivat taas eteenpäin seuraavalle kivelle.
Se vain oli niin upeaa ja siitä kiitos kaikille teille, jotka toivottavasti tiedättekin keitä olette. Ainakin yritin teitä kaikkia kiittää aina kuin se oli mahdollista.
Arki on täynnä pieniä hetkiä, jolloin me kaikki voimme ojentaa auttavan käden. Niin pientä asiaa ei ole etteikö omaa apuaan kannata tarjota. Vaikka sitä ei aina oteta vastaan tai tarvita, niin ajatus kyllä muistetaan. Ja apua saatetaan ottaa joskus myöhemmin sitten vastaan. Se mikä on pieni vaiva itselle, voi olla elämänsuuntaa muuttava avunanto toiselle.
No niin, nyt laitan turvavaljaat hetkeksi tuolin karmille ja menen nukkumaan rauhallisin mielin. Huomenna saan toivottavasti mahdollisuuden ojentaa turvavaljaat jollekin toiselle.
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Hurjuus valloillaan
Olipas viikonloppu. Uusia ylioppilaita hienoissa valkeissa hatuissaan siellä sun täällä. Ilma suorastaan tärisi nuoruuden voimaa ja elämänjanoa. Vaikka useimmat näistä nuoruutensa innossa sinkoilevista uroista ja neidoista eivät tiedäkään mitä vertaus laitumelle päästetyistä vasikoista kuvaakaan, niin sitä se oli. Hurjaa riemua. Hurjaa iloa. Hurjaa halua elää.
Mutta ei se hurja halu elää ja kokea ole vain näiden joka suuntaan sinkoilevien aikuisten alkujen yksinoikeus. Hei, me muutaman vuosikymmenen edellä olevat tunnemme edelleen niin. Meillä on hiukan enemmän elettyä takana, mutta hurja halu elää on edelleen tallessa. Me vain ilmaisemme ja toteutamme sen vähän toisin kuin nämä hattarapäät valkeissa hatuissaan.
Kävin mielenkiintoisen keskustelun parin viehättävän nuoren naisen kanssa yo-juhlissa. Ensin he kovasti hämmästelivät sitä, että tuonkin ikäinen ihminen vielä käyttää lantiofarkkuja ja on feississä. Muutaman vähän juhlajuomasta värittyneen hetken jälkeen ikäero oli jo kaventunut, ja siinä me tytöt jo vaihdettiin mielipiteitä meikkivoiteista ja parin tunnetun maailmantähdeksi luokiteltavan uroon takaosasta. Ilmassa oli hurjaa hauskuutta ilman ikärajoja.
Toisissa juhlissa sain viettää hetken elämää jo kunnioitettavan määrän nähneiden arvokkaiden naisten kanssa. Heidän muistoissaan sain hetken ajan kokea sota-ajan tunnelmia, hurjaa halua selviytyä, hurjaa halua uhmata vaaroja. Nyt näiden upeiden naisten ulkokuori on ehkä hauras, mutta elämänmakuiset muistot ovat edelleen vahvoina läsnä ja osa heidän historiaansa. Heidän elämänsä on ollut väkevästi elettyä jo tähän asti.
Meidän pitäisi selkeästi harrastaa enemmän elämän hurjuutta. Sellaista rajatonta, mutkatonta, ja ilolla valeltua. Vähän uhmakastakin, vähän heittäytyvääkin. Aika hurjaa juttu tämä elämä, eikö totta?
Mutta ei se hurja halu elää ja kokea ole vain näiden joka suuntaan sinkoilevien aikuisten alkujen yksinoikeus. Hei, me muutaman vuosikymmenen edellä olevat tunnemme edelleen niin. Meillä on hiukan enemmän elettyä takana, mutta hurja halu elää on edelleen tallessa. Me vain ilmaisemme ja toteutamme sen vähän toisin kuin nämä hattarapäät valkeissa hatuissaan.
Kävin mielenkiintoisen keskustelun parin viehättävän nuoren naisen kanssa yo-juhlissa. Ensin he kovasti hämmästelivät sitä, että tuonkin ikäinen ihminen vielä käyttää lantiofarkkuja ja on feississä. Muutaman vähän juhlajuomasta värittyneen hetken jälkeen ikäero oli jo kaventunut, ja siinä me tytöt jo vaihdettiin mielipiteitä meikkivoiteista ja parin tunnetun maailmantähdeksi luokiteltavan uroon takaosasta. Ilmassa oli hurjaa hauskuutta ilman ikärajoja.
Toisissa juhlissa sain viettää hetken elämää jo kunnioitettavan määrän nähneiden arvokkaiden naisten kanssa. Heidän muistoissaan sain hetken ajan kokea sota-ajan tunnelmia, hurjaa halua selviytyä, hurjaa halua uhmata vaaroja. Nyt näiden upeiden naisten ulkokuori on ehkä hauras, mutta elämänmakuiset muistot ovat edelleen vahvoina läsnä ja osa heidän historiaansa. Heidän elämänsä on ollut väkevästi elettyä jo tähän asti.
Meidän pitäisi selkeästi harrastaa enemmän elämän hurjuutta. Sellaista rajatonta, mutkatonta, ja ilolla valeltua. Vähän uhmakastakin, vähän heittäytyvääkin. Aika hurjaa juttu tämä elämä, eikö totta?
maanantai 30. toukokuuta 2011
Elän, siksi pakahdun
Muistatko, koska viimeksi tuntui siltä, että sydän vallan pakahtuu? Minulla se oli viisi minuuttia sitten. Se on huikea tunne - sekoitus iloa, riemua ja onnea, ja tyytyväisyyttä. Pakahtuminen on aivan ihan tunne, jos sen vain sallii.
Jos aiheutin sinulle otsan rypistystä, koska viimeistä pakahtumista on vaikea muistaa, niin mietitäänpä hetki mitä se pakahtuminen vaatii. Tuleeko pakahtuminen siitä, että on voittanut lotossa, tai löytänyt kultakaivoksen, tai kehittänyt seuraavan maailmanmarkkinat valloittavan tuoteidean, tai joku etäinen sukulainen on juuri määrännyt sinulle testamentissaan kesämökin merenrannalta. Näistäkö sydämesi pakahtuisi, vanha rintalihas nyrjähtäisi kerrassaan vinoon?
No, mikä jottei, toteat. Olisihan niissä kaikissa syytä pomppia riemusta ja pakahtua riemusta. Tottakai. Hienoa onnenpotkuja kaikki tyynni. Mutta niitä ei aivan usein kohdalle osu. Useimmille meistä ei yksikään niistä toteudu koskaan. Voimme vain niistä haaveilla. Hyvä niinkin - ja se on sallittua.
Lasken kuuluvani tuohon viimeiseen joukkoon, enkä turhista onnenpotkuista pahemmin haaveile. Jos osuvat kohdalle, niin kiva, mutta en aio niiden ohjailla elämäni onnenmäärää tai pakahtumisia edes haaveissani. Olen erikoistunut pieniin pakahtumisiin ja niiden sallimiseen. Ja niitähän riittää.
Naapurin rouvan tuomat synttärikukat pöydällä. Juniorin keittämän iltakahvin nauttiminen sohvalla. Ystävän lämmin sana ja ajatus vaikka tekstarilla. Ulkona kukkivan sireenin tuoksu ilta-auringossa. Oman lapsen nukahtamisen katselu.
Ja sydän ei kerta kaikkiaan ole pysyä paikoillaan.
Pakahtuminen on aivan ihanaa. Monta kertaa päivässä. Suosittelen.
Jos aiheutin sinulle otsan rypistystä, koska viimeistä pakahtumista on vaikea muistaa, niin mietitäänpä hetki mitä se pakahtuminen vaatii. Tuleeko pakahtuminen siitä, että on voittanut lotossa, tai löytänyt kultakaivoksen, tai kehittänyt seuraavan maailmanmarkkinat valloittavan tuoteidean, tai joku etäinen sukulainen on juuri määrännyt sinulle testamentissaan kesämökin merenrannalta. Näistäkö sydämesi pakahtuisi, vanha rintalihas nyrjähtäisi kerrassaan vinoon?
No, mikä jottei, toteat. Olisihan niissä kaikissa syytä pomppia riemusta ja pakahtua riemusta. Tottakai. Hienoa onnenpotkuja kaikki tyynni. Mutta niitä ei aivan usein kohdalle osu. Useimmille meistä ei yksikään niistä toteudu koskaan. Voimme vain niistä haaveilla. Hyvä niinkin - ja se on sallittua.
Lasken kuuluvani tuohon viimeiseen joukkoon, enkä turhista onnenpotkuista pahemmin haaveile. Jos osuvat kohdalle, niin kiva, mutta en aio niiden ohjailla elämäni onnenmäärää tai pakahtumisia edes haaveissani. Olen erikoistunut pieniin pakahtumisiin ja niiden sallimiseen. Ja niitähän riittää.
Naapurin rouvan tuomat synttärikukat pöydällä. Juniorin keittämän iltakahvin nauttiminen sohvalla. Ystävän lämmin sana ja ajatus vaikka tekstarilla. Ulkona kukkivan sireenin tuoksu ilta-auringossa. Oman lapsen nukahtamisen katselu.
Ja sydän ei kerta kaikkiaan ole pysyä paikoillaan.
Pakahtuminen on aivan ihanaa. Monta kertaa päivässä. Suosittelen.
maanantai 23. toukokuuta 2011
Joustavasti säätäen
Ihminen on sitten hieno keksintö. Siinä on aivan äärettömän upeita toimintoja, hienosäätöjä, ominaisuuksia, ja sitten se (toisinaan) pystyy myös kehittymään, kun se hoksaa itsessään piilevät voimavarat.
Ihminen on myös sillä tavalla hieno keksintö, että se on aina uniikki tuotos. Ei ole samanlaista eikä samanlaista tule. En usko, että kloonikaan on koskaan samanlainen kuin edeltänyt geeniperimänsä. Ihminen on ominaisuuksiltaan aina sidottu omaan aikakauteensa, olosuhteisiinsa. Syystä me olemme erilaisia ja käyttäydymme suhteessa toisiimme myös aina eri tavoin.
Ihminen on myös sillä tavalla hieno keksintö, että se on aina uniikki tuotos. Ei ole samanlaista eikä samanlaista tule. En usko, että kloonikaan on koskaan samanlainen kuin edeltänyt geeniperimänsä. Ihminen on ominaisuuksiltaan aina sidottu omaan aikakauteensa, olosuhteisiinsa. Syystä me olemme erilaisia ja käyttäydymme suhteessa toisiimme myös aina eri tavoin.
Toisinaan ja aika useinkin tämä aiheuttaa myös ristiriitoja, hankalia tilanteita, ärtymyksiä, kiukunpuuskia, yllätyksiä, hätääntymyksiä ja niihin kaikkiin liittyviä tunteita. Sillä niitä ihmisellä riittää. Niitä TUNTEITA. Ja tunteet ovat nekin hyviä, kunhan osaisimme ne aina oikein viestiä ja myös toistemme tunteita kuunnella.
Tällä puolella tähän upeaan keksintöön, siis ihmiseen, olisi voinut aikojen saatossa tulla vähän enemmän laadullista kehitystä. Siis niiden tunteiden hallintaan ja myös toistemme tunteiden kuuntelemiseen. Tuntuu, että sillä puolella me olemme vielä jossain selkärangattomien ja kolmivarpaisten kehityskaaren välimaastossa. Niin paljon turhaa tuskaa joudumme tuntemaan ja myös aiheutamme toisillemme.
Tällä puolella tähän upeaan keksintöön, siis ihmiseen, olisi voinut aikojen saatossa tulla vähän enemmän laadullista kehitystä. Siis niiden tunteiden hallintaan ja myös toistemme tunteiden kuuntelemiseen. Tuntuu, että sillä puolella me olemme vielä jossain selkärangattomien ja kolmivarpaisten kehityskaaren välimaastossa. Niin paljon turhaa tuskaa joudumme tuntemaan ja myös aiheutamme toisillemme.
Ehdotankin ihmis-keksintöön seuraavaksi laatukehitysprojektiksi tunteiden viestimisen ja toistemme kuuntelemisen oppimisen. Kyllä me tähän samaan kylään mahdumme. Kunhan vain joustavasti yhdessä säädämme. Eikö?
torstai 19. toukokuuta 2011
Teeskentele tauti pois
Se alkaa sillä pienellä tukkoisuudella, kutituksella kurkussa, kylmänväreillä ja yleisellä surkeudella. Ei siis mitään vaarallista, vaan tavallista pientä keväflunssaa. Nyt on jo juotu ämpäritolkulla kuumaa lääkkeellä terästettyä juomaa, hiihdetty ympäri huushollia villasukat jalassa, löysissä pyjamissa ja ihmetelty, että mitäs tässä pitäisi tehdä. Komento pitäisi olla siis "sänkyyn mars ja lepoa kolme päivää".
Tälle idealle useimmat meistä vain hymähtävät, elleivät jopa naura. Kuka sitä nyt flunssan takia sänkyyn menisi ja ainakaan kolmeksi päiväksi. Kuka sitä ehtisi tai voisi olla töistä poissa noin pienen syyn takia?
Lääkkeitä on apteekkien itsepalveluhyllyt sentään turvoksiin asti täynnä. Astut vain sisälle, niin päällehyökkäävän ystävällinen apteekki-ihminen myy sinulle tropit seuraaviksi 15 vuodeksi.
Unohda siis terveeseen järjenkäyttöön perustuva käytös (siis sänkyyn mars) ja pumppaa itsesi sen sijaan täyteen erilaisista öljy- ja kalkkijalosteista + väriaineista tehtyjä lääkevalmisteita ja jatka kuten ennen. Pieni flunssa kuumeineen ei ole kuin hidaste. Haitta se on vasta kun se tulehdus menee jälkitautina sydänlihakseen. Mutta eihän niin minulle voi käydä, eihän?
Menen sänkyyn. Hyvää yötä.
Tälle idealle useimmat meistä vain hymähtävät, elleivät jopa naura. Kuka sitä nyt flunssan takia sänkyyn menisi ja ainakaan kolmeksi päiväksi. Kuka sitä ehtisi tai voisi olla töistä poissa noin pienen syyn takia?
Lääkkeitä on apteekkien itsepalveluhyllyt sentään turvoksiin asti täynnä. Astut vain sisälle, niin päällehyökkäävän ystävällinen apteekki-ihminen myy sinulle tropit seuraaviksi 15 vuodeksi.
Unohda siis terveeseen järjenkäyttöön perustuva käytös (siis sänkyyn mars) ja pumppaa itsesi sen sijaan täyteen erilaisista öljy- ja kalkkijalosteista + väriaineista tehtyjä lääkevalmisteita ja jatka kuten ennen. Pieni flunssa kuumeineen ei ole kuin hidaste. Haitta se on vasta kun se tulehdus menee jälkitautina sydänlihakseen. Mutta eihän niin minulle voi käydä, eihän?
Menen sänkyyn. Hyvää yötä.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Tuhansien suklaapatukoiden hymy
Varhainen aamuherätys ajoi sohvalle normaalia aiemmin. Läppäri syliin, kuppi teetä ja elämän tarkkailua virtuaalisesti. Mitähän maailmalla olisi tarjota tänään?
Facebookissa mutkan kautta tuttu oli julkaissut amerikkalaisen elämänohjausgurun (lifeguru?) Ron Gutmannin ajatuksia hymyilemisestä. (http://bit.ly/lr8fXq). Kokemus oli vähintäänkin hämmentävä. Guru Ron esitti epäselvällä englannillaan ulkoa opetellun, hätäisesti puhutun esityksen supervoimien ja hymyn yhteydestä. Jopa siitä, että jos olet baseballpelaaja ja olit hymyillyt lehtikuvissa enemmän, elit pidempään. Lisäksi Ron oli huomannut kuinka vauvat hymyilevät jo kohdussa, ja sitten synnyttyään unissaan, jne. Lisäksi sivilisaation ulkopuolella eläneen kannibaaliheimonkin jäsenet hymyilivät runsaasti (?). Tieteellisen todistusaineiston määrä ja laatu on uskomaton. Itse asiassa lapset ovat kaikkein vahvimpia hymyn hyödyntäjiä tehden kyseistä aktiviteettia 400 kertaa päivässä. Wau! Enpä olisi osannut kuvitella sellaista.
TED-kanavalla Ron Gutman on uskomaton ilmiö. Hymy-filmi on vain yksi näistä amerikkalaiselle yleisölle tuotetuista sisäisen kasvun "opetusfilmeistä". Todistelu on niin löyhällä pohjalla, että pelottaa vastaanottajakunnan kyky hahmottaa mitään vaativampaa mistään muustakaan. Sponsoreita kaverilla kuitenkin on: Siemens, Goldman&Sachs, jne. Jään miettimään mitä he tavoittelevat saatavalta julkisuudelta?
Tiesitkö, että hymy voi tuottaa yhtä paljon aivotoimintaa kuin 2000 suklaapatukkaa. Jaa-a, kumman sitä nyt sitten valitsisi?
Facebookissa mutkan kautta tuttu oli julkaissut amerikkalaisen elämänohjausgurun (lifeguru?) Ron Gutmannin ajatuksia hymyilemisestä. (http://bit.ly/lr8fXq). Kokemus oli vähintäänkin hämmentävä. Guru Ron esitti epäselvällä englannillaan ulkoa opetellun, hätäisesti puhutun esityksen supervoimien ja hymyn yhteydestä. Jopa siitä, että jos olet baseballpelaaja ja olit hymyillyt lehtikuvissa enemmän, elit pidempään. Lisäksi Ron oli huomannut kuinka vauvat hymyilevät jo kohdussa, ja sitten synnyttyään unissaan, jne. Lisäksi sivilisaation ulkopuolella eläneen kannibaaliheimonkin jäsenet hymyilivät runsaasti (?). Tieteellisen todistusaineiston määrä ja laatu on uskomaton. Itse asiassa lapset ovat kaikkein vahvimpia hymyn hyödyntäjiä tehden kyseistä aktiviteettia 400 kertaa päivässä. Wau! Enpä olisi osannut kuvitella sellaista.
TED-kanavalla Ron Gutman on uskomaton ilmiö. Hymy-filmi on vain yksi näistä amerikkalaiselle yleisölle tuotetuista sisäisen kasvun "opetusfilmeistä". Todistelu on niin löyhällä pohjalla, että pelottaa vastaanottajakunnan kyky hahmottaa mitään vaativampaa mistään muustakaan. Sponsoreita kaverilla kuitenkin on: Siemens, Goldman&Sachs, jne. Jään miettimään mitä he tavoittelevat saatavalta julkisuudelta?
Tiesitkö, että hymy voi tuottaa yhtä paljon aivotoimintaa kuin 2000 suklaapatukkaa. Jaa-a, kumman sitä nyt sitten valitsisi?
Viikonlopusta toiseen
Elämän syklit ovat toisinaan merkillisiä. Joskus ne seuraavat tasaista tappavaa tahtia viikosta toiseen, arjesta pyhään, pyhästä arkeen. Viikot eivät oikein erotu edes toisistaan. Päivien touhu on lähes samanlaista kunnes koittaa viikonloppu. Huhuh. Ihanaa. Pieni tauko. Levähdys ja helpotus.
Näin yleensä. Normielämässä. Toisten ihmisten elämässä.
Mutta sitten ovat erikseen vanhemmat, joiden elämässä on ilmiö nimeltä junnu-urheilu. Elämä rytmittyykin pitkälle treeneihin, kisoihin, talkoisiin ja jatkuvaan välinevarustelun kierteeseen. Miten ihmeessä tähän rumbaan oikein jouduinkaan?
No, ensin tuli hankittua lapsia (sic), ja sitten ne kasvoivat, ja sitten tunsin pistoksen sielussani, että jälkikasvun tasapainoisen kehityksen turvaksi on kokeiltava kaikenlaisia harrastuksia, ja sitten huomasin muuttuneeni junnu-urheilijan vanhemmaksi. Nyt elämääni hallitsevat kolme K:ta: Kannustus, Kuljetus ja Kustannus velvoitteet. Ja se junnu.
Mutta mitäpä ei rakkaudesta jälkikasvuunsa tekisi? Me vanhemmat olemme luultavasti maailman höynäytetyimpiä kuluttajia, ja niin helppo kohderyhmä kaikenlaisille "nämä nyt on pakko hankkia" markkinointiviesteille. Ja lompakko laulaa yksinäistä lauluaan aina kassalle asti. "Miljoona, miljoona, miljoona tarvetta..."
No joo. Mutta kaiken valittamisenkin ja voivottelun keskellä en vaihtaisi päivääkään enkä hetkeäkään pois. On saanut viettää aikaa yhdessä jälkikasvunsa kanssa ja saanut runsaasti yhteisiä muistoja. Niitä vain ei kaupasta pysty ostamaan. Ei junnu eikä vanhempi.
Näin yleensä. Normielämässä. Toisten ihmisten elämässä.
Mutta sitten ovat erikseen vanhemmat, joiden elämässä on ilmiö nimeltä junnu-urheilu. Elämä rytmittyykin pitkälle treeneihin, kisoihin, talkoisiin ja jatkuvaan välinevarustelun kierteeseen. Miten ihmeessä tähän rumbaan oikein jouduinkaan?
No, ensin tuli hankittua lapsia (sic), ja sitten ne kasvoivat, ja sitten tunsin pistoksen sielussani, että jälkikasvun tasapainoisen kehityksen turvaksi on kokeiltava kaikenlaisia harrastuksia, ja sitten huomasin muuttuneeni junnu-urheilijan vanhemmaksi. Nyt elämääni hallitsevat kolme K:ta: Kannustus, Kuljetus ja Kustannus velvoitteet. Ja se junnu.
Mutta mitäpä ei rakkaudesta jälkikasvuunsa tekisi? Me vanhemmat olemme luultavasti maailman höynäytetyimpiä kuluttajia, ja niin helppo kohderyhmä kaikenlaisille "nämä nyt on pakko hankkia" markkinointiviesteille. Ja lompakko laulaa yksinäistä lauluaan aina kassalle asti. "Miljoona, miljoona, miljoona tarvetta..."
No joo. Mutta kaiken valittamisenkin ja voivottelun keskellä en vaihtaisi päivääkään enkä hetkeäkään pois. On saanut viettää aikaa yhdessä jälkikasvunsa kanssa ja saanut runsaasti yhteisiä muistoja. Niitä vain ei kaupasta pysty ostamaan. Ei junnu eikä vanhempi.
tiistai 10. toukokuuta 2011
Tervetuloa sohvalle!
Kun päivä taittuu iltaan, on minun aika istahtaa sohvalle ja käydä läpi kaikkea sitä mitä päivän aikana on tapahtunut. Hetki on minulle lähes pyhä, koska silloin olen hetken aivan itsekseni. Ei silti eivätkö kaikki elämässäni pyörivät ihmiset ja heidän seuransa olisi minulle tärkeitä, mutta arvostan heitä sitäkin enemmän kun saan välillä myös etäisyyttä. Sohvalla se onnistuu.
Aina ei sohva ole yksi ja sama, jolta elämää tarkkailen. Toisinaan en saa edes oikeaa sohvaa alleni, vaan on mentävä pään sisällä kuvitellulle sohvalle. Se on itse asiassa aika hauska pieni retki, koska saan kuvitella sohvani niinkuin haluan ihan värisävyjä ja tekstiilipintoja myöten. Joskus ylvään muhkea ja upottava nahkaunelma, toisinaan siro ja kevyt rokokoo-soffa. Sohva on ihan mielitilasta kiinni. Sohva on mielentila.
Toivotan siis muutkin tervetulleiksi mukaan sohvatarinoideni pariin. Jorisen ja kirjoittelen mitä mieleeni tulee päivästäni, elämästäni, ihmisten kanssa kohtaamisista, havainnoistani, ja sohvastakin riippuen. Kaikkia nämä eivät varmasti kiinnosta, mutta jos tunnet sielunsympatiaa kanssani, tule mukaan sohvalle keskustelemaan asioista kanssani.
Aina ei sohva ole yksi ja sama, jolta elämää tarkkailen. Toisinaan en saa edes oikeaa sohvaa alleni, vaan on mentävä pään sisällä kuvitellulle sohvalle. Se on itse asiassa aika hauska pieni retki, koska saan kuvitella sohvani niinkuin haluan ihan värisävyjä ja tekstiilipintoja myöten. Joskus ylvään muhkea ja upottava nahkaunelma, toisinaan siro ja kevyt rokokoo-soffa. Sohva on ihan mielitilasta kiinni. Sohva on mielentila.
Toivotan siis muutkin tervetulleiksi mukaan sohvatarinoideni pariin. Jorisen ja kirjoittelen mitä mieleeni tulee päivästäni, elämästäni, ihmisten kanssa kohtaamisista, havainnoistani, ja sohvastakin riippuen. Kaikkia nämä eivät varmasti kiinnosta, mutta jos tunnet sielunsympatiaa kanssani, tule mukaan sohvalle keskustelemaan asioista kanssani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)