Sade ropisee raivoisasti katolle, pieni koleus voihkii ilmassa, omenat tuoksuvat makeina ja tipahtelevat maahan tuulen viuhtoessa niitä moneen ilmansuuntaan. Vuodenaika hakee muutoksen suuntaa. Kesän hurjimmat helteet ovat kaiketi jo takanapäin, ja niitä muistellessa ajatukset siirtyvät vähitellen kohti edessä olevaa syksyä. On muutoksen vuodenaika.
Maailmalta saapuu myös toisenlaisia tuulia. Viestejä suurista taloutta ravistelevista muutoksista, ihmisten julmuudesta ja ahneudesta - ja nämä liian usein toisiinsa kietoutuneina. Kesän hymyt ja lämpöiset ajatukset taitavat syksyn tullen muutenkin synkentyä, koska tiedämme edessä olevan pitkän pimeän, auringon lähes hylkäämän jakson. Niin moni vaipuu vähitellen lähes horrokseen seuraaviksi kuukausiksi - jollei fyysisesti, niin henkisesti. Niin ei tarvitse tapahtua.
Kuten vuodenaikoja, elämäämme ohjaavat pienet aurinkoon verrattavat valonlähteet ja toivon tuulahdukset. Niitä eivät anna meille planeetat eivätkä tuulivirtaukset, vaan niitä annamme toinen toisillemme. Kun synkin aika taas koittaa, muistetaan toisiamme aurinkoisilla ajatuksilla, lämpöisillä kosketuksilla ja annetaan käsi toinen toisellemme oppaaksi valoon.
Joten vaikka ilmassa on aavistus syksystä, mennään sitä kohden rohkeasti uskoen jo seuraavaan kesään, ja nautitaan matkasta sinne yhdessä.
Lämpöisten värien ja raikkaiden tuulien syksyä kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti