tiistai 16. elokuuta 2011

Aavistus syksystä, muisto auringosta

Sade ropisee raivoisasti katolle, pieni koleus voihkii ilmassa, omenat tuoksuvat makeina ja tipahtelevat maahan tuulen viuhtoessa niitä moneen ilmansuuntaan. Vuodenaika hakee muutoksen suuntaa. Kesän hurjimmat helteet ovat kaiketi jo takanapäin, ja niitä muistellessa ajatukset siirtyvät vähitellen kohti edessä olevaa syksyä. On muutoksen vuodenaika.

Maailmalta saapuu myös toisenlaisia tuulia. Viestejä suurista taloutta ravistelevista muutoksista, ihmisten julmuudesta ja ahneudesta - ja nämä liian usein toisiinsa kietoutuneina. Kesän hymyt ja lämpöiset ajatukset taitavat syksyn tullen muutenkin synkentyä, koska tiedämme edessä olevan pitkän pimeän, auringon lähes hylkäämän jakson. Niin moni vaipuu vähitellen lähes horrokseen seuraaviksi kuukausiksi - jollei fyysisesti, niin henkisesti. Niin ei tarvitse tapahtua.

Kuten vuodenaikoja, elämäämme ohjaavat pienet aurinkoon verrattavat valonlähteet ja toivon tuulahdukset. Niitä eivät anna meille planeetat eivätkä tuulivirtaukset, vaan niitä annamme toinen toisillemme. Kun synkin aika taas koittaa, muistetaan toisiamme aurinkoisilla ajatuksilla, lämpöisillä kosketuksilla ja annetaan käsi toinen toisellemme oppaaksi valoon.

Joten vaikka ilmassa on aavistus syksystä, mennään sitä kohden rohkeasti uskoen jo seuraavaan kesään, ja nautitaan matkasta sinne yhdessä.

Lämpöisten värien ja raikkaiden tuulien syksyä kaikille.

maanantai 8. elokuuta 2011

Perhosensiivet - maailman mahtavin voima

Joskus tuntuu, että elämässä kaikki tapahtuu vain siksi, että niin on määrätty tai että joku voima ohjaa asiat tiettyyn suuntaan. En osaa sanoa onko niin tai näin, vai onko elämä vain yhden suuren kaaoksen liikehdintää. Kunkin ihmisen kohdalla se kaaos sitten toisinaan tuntuu vähän enemmän tai vähän vähemmän järjestäytyneeltä. Epäilen pystymmekö me siihen järjestykseen itse edes vaikuttamaan, mutta kuin toivomalla kovasti.

Nämä blogitekstitkin sohvalla kirjoittaen tuntuvat syntyvän juuri silloin, kun jokin tilanne tai asia on tapahtunut jonkinlaisen kaaosjärjestäytymisen tuloksena. Hmmm...

No, oli niin tai näin, tänään koin voimakasta yhteyttä perhosensiipien ja oman elämäni välillä. Päivän tapahtumat ja siihen liittyneet ihmiset, lähellä ja etäällä, olivat jonkun voiman tuloksena järjestäytyneet elämäni ympärille eri suunnista muodostaen täysin järkeenkäyvän ja huikean innostavan kokonaisuuden. Hämmästyttävää on ajatella, että kyseiset ihmiset eivät olleet lähelläkään toisiaan tai minua vielä joitakin kuukausia sitten.

Eikös se vanha näkemys perhosensiipien iskun kyvystä aiheuttaa maailmanmullistus jotenkin pidä paikkansa? Mietinkin, että missä ja milloin juuri se perhosensiipien isku on mahtanut tapahtua, mikä näin taiten on vähitellen muodostanut ketjureaktion, jonka lopputuloksesta sain tänään nauttia. Tuntui kuin olisin ollut perhosensiipien ympäröimä aivan kokonaan.

Mitähän se seuraava siipienisku on jo lähettänyt matkaan? Tuskin maltan odottaa...




lauantai 6. elokuuta 2011

Carpe diem - yksi pitkä kesä!

Siitä on nyt kolme kuukautta aikaa kun viimeksi mietin, että kohta on se kesä. Wau! Kyllä on paljon ihania kesäpäiviä aikaa tehdä vaikka mitä, käydä vaikka missä ja tavata kaikkia vanhoja tuttuja. Kunhan nyt ensin saa työt tehtyä ennen kesälomia. No, äkkiäkös nuo tuosta hoidetaan, ja sitten tehdään kaikenlaisia juttuja.

Sitten se kesä tuli, ennalta tiedetty pyöritys junioriurheilun parissa alkoi - ja sitten olikin elokuun alku. Swoooosshhhhh. Mitä tapahtui? Viimeiset viikot ja päivät ovat jollain tavalla soljuneet aaltojen tavoin kohden, yli ja sivuitse. Paikat, tapahtumat, ihmiset, hetket, tunnelmat ovat heiluneet lämpötilojen mukaan suuntaan ja toiseen kuin kesä itsekin. Aurinkorasvamenekki ja ajokilometrit lähinnä kisasivat keskenään kalenterin kuluessa käsissä. Mitä jäi oikeastaan käteen muuta kuin rusketusjäljet?

Käteen jäi uskomaton määrä hienoja, hauskoja, tunteellisia, jännittyneitä, tunnelmallisia, kireitä, iloisia, yllättyneitä hetkiä, jotka elettiin auringonsäteiden valaistessa ihania, pitkiä iltoja, kiireisiä harrastusmatkoja ja ihastuttavia tapaamisia sukulaisten ja ystävien kanssa.

Kesä on ollut jo nyt yksi pitkä Carpe diem - ja onneksi se vielä ihanien eloiltojen merkeissä. Nauttikaa hyvät ystävät, nauttikaa. Kesää on vielä jäljellä ja sitten se jatkaa elämää syksyilloissa mielissämme. Ihanaa kesää kaikille...vielä hetki.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Naurun voima

Katselin ohjelmaa naurusta. Sain tietoa siitä, mitä tapahtuu ihmisen aivoissa ja kehossa kun ihminen nauraa. Sain tietoa siitä, että nauru kirvoittaa kehomme erittämään hyvää oloa tuottavia entsyymejä ja kaikenlaista muutakin. Hui, kuinka tieteellistä. Tähän asti olen vain nauranut ilman suurempaa kiinnostusta kaikkeen tähän tekniseen, mutta kyllähän se antoi tukea tuntemuksille mitä on aistinut.

Nauru on vain niin ihanaa. Sen voi kirvoittaa tilanne, olotila, hämmennys, sekaannus, ja tietenkin mojova vitsi. Parhaat ovat varmaankin samaan aikaan vaistomaisia ja älyllisiä. Niihin rakentuu ennakko-odotus, joka lähtee syöksykierteeseen sanojen kiemuroissa ja sitten pang, kaappaa mielikuvituksesi ja sopivat assosiaatiot otteeseensa. Ja sitten on pideltävä kyljistä kiinni kun naurattaa.

Mielestäni ihmiset eivät vain naura riittävästi. Sitä pitäisi olla päivittäin pienistä asioista, tilanteista ja siitä, että uskaltaa altistaa itsensä läheistensä edessä. Siihen tarvitaankin jo suurta luottamusta, että saa olla oma itsensä ilman, että siitä rangaistaan noloudella. Huonollekin vitsille pitäisi antaa edes pieni naurun parahdus, jotta kertoja tuntisi mielihyvää. Eikö?

Hyvät ihmiset, naurakaa niin, että palkeisiin sattuu. Maailma olisi oikeasti paljon parempi paikka jos meitä naurattaisi vähän enemmän joka päivä. Naurakaa ja antakaa muidenkin nauraa.

Koska sinä nauroit viimeksi oikein makeasti?

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Auringon voima

Nyt kun aurinko on taas suostunut paistamaan meidänkin yllä, niin ei ole oikein sohvalle ehtinyt istumaan. On ollut muka niin kiire nauttia sen säteistä aina kun on voinut. Siis työn lomassa. Maailma kun pyörii vaikka Suomi meneekin kiinni hetkeksi. Mutta työkin tuntuu lomalta kun tietää, että illalla voi laittaa grillin päälle, pulahtaa iltauinnille ja ihan vain istuskella paljain varpain ulkosalla ja nauttia valosta.

Auringolla on meihin kyllä uskomaton voima. Se vaikuttaa meidän mielentilaamme, virkeyteemme, päivärytmiimme, ja maalaa maailmamme uuden näköiseksi aina tullessaan vieraaksemme. Minä pidän auringosta, tuosta aurinkokuntamme suuresta pallosta, joka antaa meille niin paljon.

Mikä tunne mennä illalla nukkumaan auringonlaskua katsellessa ja sitten herätä auringonsäteiden välkkeeseen. Ei sen hienompaa olekaan.

Nyt jatkan auringosta nauttimista takapihalla kahvikupin kanssa. Sohvalla istutaan sitten lisää sadepäivänä.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Pieni onni matkassa

Läheinen ihminen joutui aivan yllättäen liikenneonnettomuuteen tilanteessa, jossa vähiten sitä odotti - moottoritiellä jonossa seisoessaan. Seuraavassa hetkessä oli auto lunastuskunnossa ja kuljettaja sairaalassa kuvauksissa. Matkassa oli kuitenkin onnea - auto meni lunastuskuntoon, kuljettaja onneksi ei.

Meillä kaikilla on kokemuksia samanlaisista hetkistä, jolloin se pieni määrä onnea on riittänyt suojelemaan yllättävässä tilanteessa. Mistä se pieni onni tulee ja mistä sitä voisi ottaa mukaan matkaan? Voi kun sen tietäisi, niin paketoisin sitä mukaan kaikille läheisilleni ja ystävilleni, ja lähettäisin kloonireseptin kaikille kopioitavaksi.

Vaikka en osaakaan sanoa, mistä sitä onnea voisin matkaanne mukaan lähettää, niin lähetän sitä ajatuksissani kuitenkin. Ottakaa tästä sylillinen hyvää onnea matkaanne ja saapukaa turvallisesti perille - minne olettekin menossa.

Ja juhannuksena ei sitten soutuveneissä tehdä jumppaliikkeitä.

Pieni onni matkassa

Läheinen ihminen joutui aivan yllättäen liikenneonnettomuuteen tilanteessa, jossa vähiten sitä odotti - moottoritiellä jonossa seisoessaan. Seuraavassa hetkessä oli auto lunastuskunnossa ja kuljettaja sairaalassa kuvauksissa. Matkassa oli kuitenkin onnea - auto meni lunastuskuntoon, kuljettaja onneksi ei.

Meillä kaikilla on kokemuksia samanlaisista hetkistä, jolloin se pieni määrä onnea on riittänyt suojelemaan yllättävässä tilanteessa. Mistä se pieni onni tulee ja mistä sitä voisi ottaa mukaan matkaan? Voi kun sen tietäisi, niin paketoisin sitä mukaan kaikille läheisilleni ja ystävilleni, ja lähettäisin kloonireseptin kaikille kopioitavaksi.

Vaikka en osaakaan sanoa, mistä sitä onnea voisin matkaanne mukaan lähettää, niin lähetän sitä ajatuksissani kuitenkin. Ottakaa tästä sylillinen hyvää onnea matkaanne ja saapukaa turvallisesti perille - minne olettekin menossa.

Ja juhannuksena ei sitten soutuveneissä tehdä jumppaliikkeitä.