Läheinen ihminen joutui aivan yllättäen liikenneonnettomuuteen tilanteessa, jossa vähiten sitä odotti - moottoritiellä jonossa seisoessaan. Seuraavassa hetkessä oli auto lunastuskunnossa ja kuljettaja sairaalassa kuvauksissa. Matkassa oli kuitenkin onnea - auto meni lunastuskuntoon, kuljettaja onneksi ei.
Meillä kaikilla on kokemuksia samanlaisista hetkistä, jolloin se pieni määrä onnea on riittänyt suojelemaan yllättävässä tilanteessa. Mistä se pieni onni tulee ja mistä sitä voisi ottaa mukaan matkaan? Voi kun sen tietäisi, niin paketoisin sitä mukaan kaikille läheisilleni ja ystävilleni, ja lähettäisin kloonireseptin kaikille kopioitavaksi.
Vaikka en osaakaan sanoa, mistä sitä onnea voisin matkaanne mukaan lähettää, niin lähetän sitä ajatuksissani kuitenkin. Ottakaa tästä sylillinen hyvää onnea matkaanne ja saapukaa turvallisesti perille - minne olettekin menossa.
Ja juhannuksena ei sitten soutuveneissä tehdä jumppaliikkeitä.
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Pieni onni matkassa
Läheinen ihminen joutui aivan yllättäen liikenneonnettomuuteen tilanteessa, jossa vähiten sitä odotti - moottoritiellä jonossa seisoessaan. Seuraavassa hetkessä oli auto lunastuskunnossa ja kuljettaja sairaalassa kuvauksissa. Matkassa oli kuitenkin onnea - auto meni lunastuskuntoon, kuljettaja onneksi ei.
Meillä kaikilla on kokemuksia samanlaisista hetkistä, jolloin se pieni määrä onnea on riittänyt suojelemaan yllättävässä tilanteessa. Mistä se pieni onni tulee ja mistä sitä voisi ottaa mukaan matkaan? Voi kun sen tietäisi, niin paketoisin sitä mukaan kaikille läheisilleni ja ystävilleni, ja lähettäisin kloonireseptin kaikille kopioitavaksi.
Vaikka en osaakaan sanoa, mistä sitä onnea voisin matkaanne mukaan lähettää, niin lähetän sitä ajatuksissani kuitenkin. Ottakaa tästä sylillinen hyvää onnea matkaanne ja saapukaa turvallisesti perille - minne olettekin menossa.
Ja juhannuksena ei sitten soutuveneissä tehdä jumppaliikkeitä.
Meillä kaikilla on kokemuksia samanlaisista hetkistä, jolloin se pieni määrä onnea on riittänyt suojelemaan yllättävässä tilanteessa. Mistä se pieni onni tulee ja mistä sitä voisi ottaa mukaan matkaan? Voi kun sen tietäisi, niin paketoisin sitä mukaan kaikille läheisilleni ja ystävilleni, ja lähettäisin kloonireseptin kaikille kopioitavaksi.
Vaikka en osaakaan sanoa, mistä sitä onnea voisin matkaanne mukaan lähettää, niin lähetän sitä ajatuksissani kuitenkin. Ottakaa tästä sylillinen hyvää onnea matkaanne ja saapukaa turvallisesti perille - minne olettekin menossa.
Ja juhannuksena ei sitten soutuveneissä tehdä jumppaliikkeitä.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Turvavaljaissa eteenpäin
Mennyt viikko oli sellaista älytöntä vaakakiitoa ja kaiken suunnitellun jatkuvaa muutosta, että en oikein ehtinyt edes huomaamaan, että se meni jo. Alunperin olin jo hirvitellyt, että kuinkahan tästä töiden, nuorisoharrastusten, logistiikan, lähestyvien loma-aikojen, ja muiden epävarmuuksien risteysviidakosta oikein selvitään kohtuullisin henkisin vaurioin. Mutta suotta murehdin, sillä asioilla on todellakin tapana järjestyä, mutta ei aina ilman apuvoimia.
Miettikääpäs sellaista villisti virtaavaa jokea, josta ei pääse yli kuin hetkittäin paljastuvien astinkivien avulla. Juuri tällaisia astinkiviä minulle paljastui esiin aina kun niitä tarvitsin. Upeat, avuliaat ihmiset astuivat aina esiin kun heidän apuaan kipeiten tarvitsin. Oli kuin olisin liikkunut näkymättömissä turvavaljaissa, joita ystävät voimillaan kannattelivat ja nostivat taas eteenpäin seuraavalle kivelle.
Se vain oli niin upeaa ja siitä kiitos kaikille teille, jotka toivottavasti tiedättekin keitä olette. Ainakin yritin teitä kaikkia kiittää aina kuin se oli mahdollista.
Arki on täynnä pieniä hetkiä, jolloin me kaikki voimme ojentaa auttavan käden. Niin pientä asiaa ei ole etteikö omaa apuaan kannata tarjota. Vaikka sitä ei aina oteta vastaan tai tarvita, niin ajatus kyllä muistetaan. Ja apua saatetaan ottaa joskus myöhemmin sitten vastaan. Se mikä on pieni vaiva itselle, voi olla elämänsuuntaa muuttava avunanto toiselle.
No niin, nyt laitan turvavaljaat hetkeksi tuolin karmille ja menen nukkumaan rauhallisin mielin. Huomenna saan toivottavasti mahdollisuuden ojentaa turvavaljaat jollekin toiselle.
Miettikääpäs sellaista villisti virtaavaa jokea, josta ei pääse yli kuin hetkittäin paljastuvien astinkivien avulla. Juuri tällaisia astinkiviä minulle paljastui esiin aina kun niitä tarvitsin. Upeat, avuliaat ihmiset astuivat aina esiin kun heidän apuaan kipeiten tarvitsin. Oli kuin olisin liikkunut näkymättömissä turvavaljaissa, joita ystävät voimillaan kannattelivat ja nostivat taas eteenpäin seuraavalle kivelle.
Se vain oli niin upeaa ja siitä kiitos kaikille teille, jotka toivottavasti tiedättekin keitä olette. Ainakin yritin teitä kaikkia kiittää aina kuin se oli mahdollista.
Arki on täynnä pieniä hetkiä, jolloin me kaikki voimme ojentaa auttavan käden. Niin pientä asiaa ei ole etteikö omaa apuaan kannata tarjota. Vaikka sitä ei aina oteta vastaan tai tarvita, niin ajatus kyllä muistetaan. Ja apua saatetaan ottaa joskus myöhemmin sitten vastaan. Se mikä on pieni vaiva itselle, voi olla elämänsuuntaa muuttava avunanto toiselle.
No niin, nyt laitan turvavaljaat hetkeksi tuolin karmille ja menen nukkumaan rauhallisin mielin. Huomenna saan toivottavasti mahdollisuuden ojentaa turvavaljaat jollekin toiselle.
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Hurjuus valloillaan
Olipas viikonloppu. Uusia ylioppilaita hienoissa valkeissa hatuissaan siellä sun täällä. Ilma suorastaan tärisi nuoruuden voimaa ja elämänjanoa. Vaikka useimmat näistä nuoruutensa innossa sinkoilevista uroista ja neidoista eivät tiedäkään mitä vertaus laitumelle päästetyistä vasikoista kuvaakaan, niin sitä se oli. Hurjaa riemua. Hurjaa iloa. Hurjaa halua elää.
Mutta ei se hurja halu elää ja kokea ole vain näiden joka suuntaan sinkoilevien aikuisten alkujen yksinoikeus. Hei, me muutaman vuosikymmenen edellä olevat tunnemme edelleen niin. Meillä on hiukan enemmän elettyä takana, mutta hurja halu elää on edelleen tallessa. Me vain ilmaisemme ja toteutamme sen vähän toisin kuin nämä hattarapäät valkeissa hatuissaan.
Kävin mielenkiintoisen keskustelun parin viehättävän nuoren naisen kanssa yo-juhlissa. Ensin he kovasti hämmästelivät sitä, että tuonkin ikäinen ihminen vielä käyttää lantiofarkkuja ja on feississä. Muutaman vähän juhlajuomasta värittyneen hetken jälkeen ikäero oli jo kaventunut, ja siinä me tytöt jo vaihdettiin mielipiteitä meikkivoiteista ja parin tunnetun maailmantähdeksi luokiteltavan uroon takaosasta. Ilmassa oli hurjaa hauskuutta ilman ikärajoja.
Toisissa juhlissa sain viettää hetken elämää jo kunnioitettavan määrän nähneiden arvokkaiden naisten kanssa. Heidän muistoissaan sain hetken ajan kokea sota-ajan tunnelmia, hurjaa halua selviytyä, hurjaa halua uhmata vaaroja. Nyt näiden upeiden naisten ulkokuori on ehkä hauras, mutta elämänmakuiset muistot ovat edelleen vahvoina läsnä ja osa heidän historiaansa. Heidän elämänsä on ollut väkevästi elettyä jo tähän asti.
Meidän pitäisi selkeästi harrastaa enemmän elämän hurjuutta. Sellaista rajatonta, mutkatonta, ja ilolla valeltua. Vähän uhmakastakin, vähän heittäytyvääkin. Aika hurjaa juttu tämä elämä, eikö totta?
Mutta ei se hurja halu elää ja kokea ole vain näiden joka suuntaan sinkoilevien aikuisten alkujen yksinoikeus. Hei, me muutaman vuosikymmenen edellä olevat tunnemme edelleen niin. Meillä on hiukan enemmän elettyä takana, mutta hurja halu elää on edelleen tallessa. Me vain ilmaisemme ja toteutamme sen vähän toisin kuin nämä hattarapäät valkeissa hatuissaan.
Kävin mielenkiintoisen keskustelun parin viehättävän nuoren naisen kanssa yo-juhlissa. Ensin he kovasti hämmästelivät sitä, että tuonkin ikäinen ihminen vielä käyttää lantiofarkkuja ja on feississä. Muutaman vähän juhlajuomasta värittyneen hetken jälkeen ikäero oli jo kaventunut, ja siinä me tytöt jo vaihdettiin mielipiteitä meikkivoiteista ja parin tunnetun maailmantähdeksi luokiteltavan uroon takaosasta. Ilmassa oli hurjaa hauskuutta ilman ikärajoja.
Toisissa juhlissa sain viettää hetken elämää jo kunnioitettavan määrän nähneiden arvokkaiden naisten kanssa. Heidän muistoissaan sain hetken ajan kokea sota-ajan tunnelmia, hurjaa halua selviytyä, hurjaa halua uhmata vaaroja. Nyt näiden upeiden naisten ulkokuori on ehkä hauras, mutta elämänmakuiset muistot ovat edelleen vahvoina läsnä ja osa heidän historiaansa. Heidän elämänsä on ollut väkevästi elettyä jo tähän asti.
Meidän pitäisi selkeästi harrastaa enemmän elämän hurjuutta. Sellaista rajatonta, mutkatonta, ja ilolla valeltua. Vähän uhmakastakin, vähän heittäytyvääkin. Aika hurjaa juttu tämä elämä, eikö totta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)