Ihminen on myös sillä tavalla hieno keksintö, että se on aina uniikki tuotos. Ei ole samanlaista eikä samanlaista tule. En usko, että kloonikaan on koskaan samanlainen kuin edeltänyt geeniperimänsä. Ihminen on ominaisuuksiltaan aina sidottu omaan aikakauteensa, olosuhteisiinsa. Syystä me olemme erilaisia ja käyttäydymme suhteessa toisiimme myös aina eri tavoin.
Toisinaan ja aika useinkin tämä aiheuttaa myös ristiriitoja, hankalia tilanteita, ärtymyksiä, kiukunpuuskia, yllätyksiä, hätääntymyksiä ja niihin kaikkiin liittyviä tunteita. Sillä niitä ihmisellä riittää. Niitä TUNTEITA. Ja tunteet ovat nekin hyviä, kunhan osaisimme ne aina oikein viestiä ja myös toistemme tunteita kuunnella.
Tällä puolella tähän upeaan keksintöön, siis ihmiseen, olisi voinut aikojen saatossa tulla vähän enemmän laadullista kehitystä. Siis niiden tunteiden hallintaan ja myös toistemme tunteiden kuuntelemiseen. Tuntuu, että sillä puolella me olemme vielä jossain selkärangattomien ja kolmivarpaisten kehityskaaren välimaastossa. Niin paljon turhaa tuskaa joudumme tuntemaan ja myös aiheutamme toisillemme.
Tällä puolella tähän upeaan keksintöön, siis ihmiseen, olisi voinut aikojen saatossa tulla vähän enemmän laadullista kehitystä. Siis niiden tunteiden hallintaan ja myös toistemme tunteiden kuuntelemiseen. Tuntuu, että sillä puolella me olemme vielä jossain selkärangattomien ja kolmivarpaisten kehityskaaren välimaastossa. Niin paljon turhaa tuskaa joudumme tuntemaan ja myös aiheutamme toisillemme.
Ehdotankin ihmis-keksintöön seuraavaksi laatukehitysprojektiksi tunteiden viestimisen ja toistemme kuuntelemisen oppimisen. Kyllä me tähän samaan kylään mahdumme. Kunhan vain joustavasti yhdessä säädämme. Eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti