Kun päivä taittuu iltaan, on minun aika istahtaa sohvalle ja käydä läpi kaikkea sitä mitä päivän aikana on tapahtunut. Hetki on minulle lähes pyhä, koska silloin olen hetken aivan itsekseni. Ei silti eivätkö kaikki elämässäni pyörivät ihmiset ja heidän seuransa olisi minulle tärkeitä, mutta arvostan heitä sitäkin enemmän kun saan välillä myös etäisyyttä. Sohvalla se onnistuu.
Aina ei sohva ole yksi ja sama, jolta elämää tarkkailen. Toisinaan en saa edes oikeaa sohvaa alleni, vaan on mentävä pään sisällä kuvitellulle sohvalle. Se on itse asiassa aika hauska pieni retki, koska saan kuvitella sohvani niinkuin haluan ihan värisävyjä ja tekstiilipintoja myöten. Joskus ylvään muhkea ja upottava nahkaunelma, toisinaan siro ja kevyt rokokoo-soffa. Sohva on ihan mielitilasta kiinni. Sohva on mielentila.
Toivotan siis muutkin tervetulleiksi mukaan sohvatarinoideni pariin. Jorisen ja kirjoittelen mitä mieleeni tulee päivästäni, elämästäni, ihmisten kanssa kohtaamisista, havainnoistani, ja sohvastakin riippuen. Kaikkia nämä eivät varmasti kiinnosta, mutta jos tunnet sielunsympatiaa kanssani, tule mukaan sohvalle keskustelemaan asioista kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti